Monthly Archives: December 2017

Joulukinkun osto yrityksen näkökulmasta

Näin välipäivinä on hyvä pohtia hieman lisää joulukinkkua ja sen kustannuspolitiikkaa. Itselläni on aina ollut perstuntuma että “kannattaa laittaa firman piikkiin”, mutta en ole ikinä tehnyt tarkempia laskelmia.

Mietitäänpä nyt sitten tilannetta. Haluan hankkia joulukinkun. Mielessäni on seuraavat optiot:

  1. Kinkkukaupan ovella iskee rimakauhu, en ostakaan kinkkua, “kinkuton uusivuosi”
  2. Ostan sen itse yrityksestäni nostamilla palkkarahalla, “palkkakinkku”
  3. Firma ostaa sen edustuslahjana yhteistyökumppanille, eli “edustuskinkku”
  4. Firma ostaa sen yrityksen henkilökunnalle joululahjana, eli “lahjakinkku”

Esimerkissä lukitaan ja huomioidaan seuraavat tekijät:

  • Firman tulos ennen kinkkugatea olisi 1000€
  • Henkilökohtainen veroprosentti on 26%
  • Joulukinkku maksaa 50€
  • Edustusmenot eivät näissä ole missään tapauksessa ALV-vähennettäviä

Kinkuton uusivuosi
Firma tekee 1000€ tuloksen, josta yhteisövero 200€. Firman kassaan jää 800€. 

Palkkakinkku
Jotta saan itselleni 50€ käteen, minun on nostettava yrityksestäni palkkaa 68€. Firman tulos on tällöin 932€, josta maksan yhteisöveroa 186€. Firman kassaan jää 746€.

Edustuskinkku
Edustuskinkku ostetaan firmalle, ja se on 50% vähennyskelpoinen meno. Firman tulos on siis 975€, josta yhteisövero 195€. Firman kassaan jää 950€ – 195€ = 755€.

Lahjakinkku
Lahjakinkku on kokonaan vähennettävää menoa. Firman tulos on 950€, josta yhteisövero 190€. Firman kassaan jää 760€.

Johtopäätökset

Yh, ei kyl maistu kinkku enää. Ja lisäksi, laskelmat menee ihan erilaisiksi, jos firma ei teekään voittoa.

Ensimmäisen tilivuoden tunnelmia

Sutina Consulting täyttää kohta vuoden! Vuoden vaihteessa päättyy myös ensimmäinen tilivuosi. Aika on mennyt kyllä nopeasti, ja tähän voisi varmaan syöttää joitain muitakin kliseitä.

Päällimmäinen tunne on, että “onpas tämä helppoa”.  En ole vielä joutunut hankkimaan uusia asiakkaita, koska ensimmäinen asiakkuus on jatkunut kolmen kuukauden pätkissä aina eteenpäin. Ensimmäinen diili tosin on nyt loppumassa helmikuun lopussa, joten alkuvuodesta joudun/pääsen miettimään uusia kuvioita.

Ehdottomasti suurin plussapuoli yrittäjyydessä on ollut vapaus päättää työmäärästä. Palkkatyöläisenä takaraivossa on aina kytenyt ajatus, että tuleeko nyt 37,5h täyteen, tuleeko tänään miinustunteja jos lähden aikaisin, riittääkö lomapäivät pitää perjantai vapaana yms yms. Tietenkään yrittäjä ei täysin vapaasti pysty työmääristään päättämään, mutta pääsääntöisesti paljon vapaammin.

Raha ei ole ollut ykkösmotiivi minulla, mutta kieltämättä on aika mukavaa että vähemmälläkin työllä pääsee samoihin ja parempiinkin ansioihin mitä täyspäiväisenä palkkatyöläisenä. Jos keikkaa riittää. En tosin vielä ole täysin päässyt eroon pienestä ahneudesta. Takaraivossa käy aina mielessä, että nyt tämä yksi vapaapäivä maksaa minulle monta sataa euroa. Toisaalta sitä sitten muistaa ettei sitä kuitenkaan voi koko ajan töissä olla.

Isoin asia mitä palkkatöistä olen jäänyt kaipaamaan, on yrityksen yhteisöllisyyden ja päämäärän jahtaamisen tunne. Vaikka yritykset pääsääntöisesti kohtelevat konsultteja toki hyvin, ja projekteissa on oma tiivis yhteisönsä, on konsultin rooli kuitenkin olla kallis escort, joka palvelusten jälkeen pistetään kadulle. 🙂

Suhtaudun myös hieman kaksijakoisesti siihen, että kohta taas keikka vaihtuu. Tällä hetkellä on omat kivat rutiinit, työpisteet ja työpaikan lähellä oleva kiva sali, ja tämä kaikki muuttuu taas ensi vuoden alussa. Toisaalta muutos ahdistaa, mutta toisaalta pääsee todennäköisesti oppimaan jotain uutta. En osaa jotenkin stressata yhtään keikan löytymisestä, ainakan vielä.

Tämmöistä jaarittelua täältä, hyvää joulua ja uutta vuotta ja uuttavuotta kaikille. 🙂